maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hymypoika


Aron on ollut luonani nyt parisen viikkoa. Tänä aikana pikku mies on näyttänyt eri puolia itsestään. Aron on hyvin fiksu koira, se oppi istumaan ennen ruokakupin saamista jo parissa päivässä. Kuitenkaan Aron ei aina käytä sille annettua älliään, johtuunee tietenkin siitä, että se on vielä niin nuori ja malttamaton!

Aronilla on voimakas metsästysvietti, tosin aina ei kovin tehokas. Metsäkävelyllä puskassa saattaa liikkua jänis, jonka itse näen mutta suuri metsästäjä ei sitä huomaa. Vanhoja hajujälkiä saatetaan taas haistella useita minuutteja. Ulkoillessa Aronia hieman jännittää mutta herkuilla ja kehuilla jännityksestä pääsee yli. Remmissä se kävelee todella nätisti.

Sisällä Aron käyttäytyy oikein mallikkaasti, niin mallikkaasti kuin pennut vain voivat. Se nimittäin on sisäsiisti, jos poika pääsee säännöllisesti ulos. Yhtenä aamuna tämä kotihoitaja oli liian hidas nousemaan sängystä, vaikka Aron kovasti yritti ilmaista, että nyt tarvis mennä ulkona käymään. Aron leikkii palloilla mielellään ja pitää myös erilaisten kartonkipurkkien tuhoamisesta. Puruluut ovat myös herran suosikkiviihdettä!

Aron osaa olla yksin useampia tunteja. Olen jättänyt sille tuhottavaksi tyhjiä maitotölkkejä viihdykkeeksi, jottei tylsä yllättäisi. Vielä Aron ei ole keksinyt hyllyjen tai pöytien tavaroita tuhottavaksi. Tullessani kotiin takaisin, Aron yleensä tulee venytellen vastaan.

Ihmisistä Aron pitää, vaikka jännittää hieman uusien tapaamista. Lapset kiinnostavat Aronia mutta se ei ole kunnolla päässyt tutustumaan lapsiin, mutta hyvältä näyttäisi.

Aron on hyvin iloinen pieni poika ja näyttää hymyilevän miltei aina. Aron ei hymypojan titteliä ansaitse kuitenkaan hymyilemällä vaan luomalla hymyjä. Vastaan tulevat ulkoilijat, koiran kanssa tai ilman, usein alkavat hymyillä tai nauramaan  Aronin nähdessään. Miksipä ei, kun honkkelokoipinen koiran pentu pomppii ja heiluttaa häntää niin vimmatusti vastaantulijalle. Parhaat naurut syntyvät, kun Aron istahtaa alas, tuijottaa ja eikä ota maanittelujani eteenpäin liikkumisesta kuuleviin korviinsa vaan välttämättä haluaa moikata vastaan tulijan tai muuten vaan tutkailla maailmaa! 


Metsäpolkujen valloittaja
Kukkaiskoira

Kaunis poika!


Lisää kuvateksti

Video vaihdettu YouTubeen: 
Aron ruokailee: 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Vauva-Aron

Blogia aletaan taas päivittämään, kotihoitaja on luvannut kirjoittaa Aron-pojasta kuulumisia ja lähettää kuvaa ja videota teille katseltavaksi ja luettavaksi!

Aron ei siis ole minun luonani kotihoidossa, Espoossa kuitenkin!

Aloitan nyt tämän blogin niillä eväillä jotka minulla tällä hetkellä on!

Aron saapui Espanjasta 17.6.2015 kotihoitoon Espoon Mankkaalle.
Aron on noin 6kk:n ikäinen ihana pojannassikka, ulkomuodosta päätellen voisi kuvitella siinä olevan ripaus podencoa. Kokoa pojalla on tällähetkellä n. 40 cm.

Ulkoiselta olemukseltaan tuo pieni riiwiökoira on honkkelo, tassut kertoisivat sen vielä kasvavan, hiukan on liian laiha vielä.

Saapuessaan lentoboxista Aron otti tilan välittömästi haltuun ja häntä viuhtoi puolelta toiselle, jokapaikkaan olisi pitänyt ehtiä tutustumaan. Välitön, vilkas, utelias ja äärettömän hyvän tuulinen pieni mies! Kerrassaan...no sanoisinko että valloittava!

Aron söi hyvällä ruokahalulla, häntä kokoajan heiluen :))

Illalla pissat tuli ulos, samoin aamulla. Voisiko muka olla niin hyvä tuuri, että noin pentunen olisi jo sisäsiisti...? Aika näyttää :))

Laitan muutaman kuvan kentältä ja kotihoitopaikastaan, olkaa hyvä, ja ihailkaa tuota vauvamaista söpistystä!

Kotihoitopaikassa, ensimmäinen ilta

Lentokentällä

Ensimmäinen ilta, jo leikityttää