lauantai 27. syyskuuta 2014

Vesiaihe

No niin. Anita tykkää vedestä. Ja siitä mitä on vedessä.
Tässäpäs teille tarina, joka on totta ja tapahtui perjantaina. Ystäväni aikuinen poika lähti Anitan kanssa piiiitkälle lenkille, siis useita useita kilometrejä. He päätyivät järven rannalle hieman hengähtämään ja maisemia ihailemaan.  Siinä seisoivat laiturilla kaikessa rauhassa ja Anita tuijotteli vettä. Salamannopeasti Anita sukelsi kuonollaan ja nappasi järvestä kalan suuhunsa!! Mitäh??!! Juu-u :)))) Hetken katseli sätkivää kalaa ja tuuppasi takaisin järveen, kasvamaan... No johan on likka! Vai mitä!??

Heidän matkansa jatkui sitten eteenpäin, kunnes totesivat vissiin molemmat, että tuli haukattua liian iso pala ja katsoivat parhaaksi hypätä bussin kyytiin ja tulla kotiin. Siis Anita meni bussin kyytiin kuin vanha tekijä, ei paniikkia eikä edes epäröintiä. Hieman keskustelivat paikan valinnasta, Anita olisi halunnut takapenkille, mutta keskiriviin oli tyytyminen :) Toi koira on siis jotain ihan mahtavaa! Miettikääs ihan oikeesti, tyttö ei ole elämässään nähnyt MITÄÄN eikä kokenut MITÄÄN ja kävelee bussiin kuin se olisi aina bussilla matkannut! Wau..

Lauantaina kävimme kiertämässä erään espoolaisen saaren ja toden totta, Anita olisi halunnut kahlata paljon pitemmälle veteen, mitä remminperhana periksi antoi. Tyttö on ihan varmasti ensi kesänä ensimmäisenä heittämässä talviturkkia pois!

Anita siis jännittää lenkillä toisten koirien kohtaamisia ja haukkuu niille. Mutta tyttö on kovin helppo rauhoittaa. Teimme lauantaina ystävän ja koiransa (pienen) kanssa ohitusharjoituksia. Kaikki oleminen pienen koiran kanssa sujui loistavasti, Anita oli rento ja pystyi keskittymään nameihin ja minuun, samoin ympärillä tapahtuviin asioihin. Ei siis huomioinut pientä koiraa oikeastaan laisinkaan, kunnes teimme harjoitteen jossa kävelimme vastakkain, silloin Anita reagoi aivastuksen murahtamalla, välimatkaa oli noin 10 metriä. Eli jatkamme ohitustreenejä Anitan kanssa. Onneksi se todellakin on  helppo saada rauhoittumaan, sille ei jää rähinävaihde päälle laisinkaan!

Mitäs muuta... Niin, uusi aluevaltaus on nyt sitten tehty ja sohva havaittu vallan ihanaksi alustaksi! Anita tykkää möyriä sohvalla ja jäädä siihen nukkumaan. Hieman meidän galgo on ihmeissään, että mihin Hani mahtuu nyt nukkumaan... Hani on tainnut kasvattaa juuret sohvaamme ja on nyt irrallaan alustastaan :D No, Anita ei kauhean kauaa viihdy sohvalla, sille taitaa tulla siinä kuuma. Eli Hani on saanut jatkaa nukkumalla yönsä omalla sohvallaan, omassa sohvan nurkassaan.

Ai niin, olenko maininnut ihan erikseen, että Anita osaa olla yksin työpäivien ajan, tallenteesta kuuluu yleensä kerran Anitan haukuntaa, ihan hetken, taitaa silloin posti kolahtaa luukusta sisään. Muuten on hiljaista.. :)

Näin on viikko Anitan kanssa hujahtanut, meillä on ollut kivaa ja Anita rentoutuu päivä päivältä enemmän ja enemmän, myös ulkona!

Kuvia kuvia!!

Askarteluapaskartelua

Sepä oli helppo nakki, anna jotain vaikeempaa!!!
Tästä laiturilta mä se kalan nappasin!

Rakas uusi tuttavuus, sohva

Anita alkaa olla rentoRegina mennen tullen!

Saarimaisemissa

Saaressa kiertelemässä

maanantai 22. syyskuuta 2014

Voihan nenä!

Viime viikon aikana Anitan on rentoutunut jo sen verran, että nenä on alkanut viemään. Anita on siis alkanut tiiviisti haistelemaan ulkona ollessamme. Nyt nenä vie Anitaa, juu, ja hieman minuakin. Silti Anita kävelee kivasti remmissä, vauhti on hieman tiivistynyt ja välillä kun tulee oikein herkullinen haju, mennäänkin rivakammin. Pysähdymme kyllä joka kerta, kun nenä meinaa viedä liian lujaa.
Anita haistelee maata mutta hyvin usein ottaa hajuja myös ilmasta. Nenä kohti taivasta ja taas mennään :))

Kävipäs viime viikolla sellainenkin tapaus, että tallimaisemissa ulkoillessamme meitä vastaan tuli mies hyvin pienen koiran kanssa, minä huomasin, Anita ei. Mies meni koiransa kanssa piiloon roskisrivin taakse, Anita ei vieläkään huomannut mitään. Mutta kun kävelimme roskisten ohi, nosti Anita nenänsä ilmaan, katseli ympärilleen ja haukahti kahdesti. Eli ei Anitan nenää petetä, vaikka silmät ei mitään nähneet, nenä kertoi kyllä!

Anita on myös menneellä viikolla ottanut hienoja katsekontakteja ulkona. Ihan vaan muuten vaan. Se tuntuu tosi hyvältä, likka hidastaa ja kääntyy katsomaan ja taas jatketaan. Laumaantuminen on myös tapahtunut, ilmeisesti. Tytär kulki Anitan kanssa edellämme, minulla oli loput 3 koiraa kourassani. Anitalla oli vaikea kävellä edellä, kun piti huolehtia, että loppujengi pysyy mukana eikä katoa mihinkään.

Muuten täällä mennään rauhallisissa merkeissä, Anita päivystää tyttären huonetta, koska kissat majailevat siellä. Muttei sitäkään niin kiihkeästi enää, välillä on päiviä, kun ei jaksa niin kovin kiinnostaa, kun taas toisinaan on ihan kerrassaan tohkeissaan kissoista. Vaihtelevaa. Kävi Anita myös tutustumassa tuttujen marsuihin, voi hyvä tavaton, ne vasta outoja olivatkin! Anita tuijotteli kiinnostuneena vaikka kuinka ja kauan, alkoi sitten kaivamaan häkin alta lattiaa, jos vaikka sitä kautta pääsisi lähemmin tutustumaan!

Eli kaikkiaan, pienet koirat, kissat ja muut pieneläimet kiinnostavat Anitaa aika tavalla. Ulkona se saa myös hepulikohtauksen nähdessäänn pupuja! Eihän tuon näköisessä koirassa voi olla metsästävää rotua, eihän?!! :))

Anitan korvassa oli sitten hiivaa. Sitä hoidetaan nyt seuraavat 3 viikkoa puhdistamalla ja korvatipoilla. Hoitotoimenpiteet Anita antaa tehdä todella hienosti!

Uutta opittua on, että ulkoa tultuamme olen osoittanut Anitalle paikan, jossa sen pitää odotella vuoroaan valjaiden riisumiseen. Ja siinä se olla nököttää kiltisti.

Kaikki siis hyvin! Muutamia kuvia taas kaunottaresta ihailtavaksenne

Marsut... omituisia otuksia!

Kaunis...

Anita vaan on niin kuvauksellinen!

Voisin vaikka piipahtaa lätäkössä!
Laitan myös kuvan omasta laumastani, jonka kanssa Anita nyt asustelee, eli musta nököhammas Donna, 13,5 vuotta, galgorouva Hani, noin 5 vuotias ja tullut Suomeen 2v sitten ja pahnan pohjimmaisena Elvis, ranskanpullapoika, 3vuotias.
Donna, Elvis ja Hani
 Lisäksi tämä kaksikko, Elli ja Irina
Elli ja Irina


tiistai 16. syyskuuta 2014

Viikko Suomessa!

Nyt on kulunut viikko, kun Anita tuli Suomeen.

Paljon on tyttö oppinut viikon aikana. Se osaa istua ennenkun saa ruokansa. Se on rentoutunut ja tullut iloisemmaksi ja leikkisäksi. Siinähän sitä viikolle jo onkin!

Tiistaina Anita oli ensimmäisen kerran pitempään yksin kotona, maanantai meni mönkään, kun poika olikin sairaana ja tietenkin kotona. Hiljaista täällä tallenteen mukaan oli, 5 tunnin kohdalla tuli muutaman minuutin lepsu haukkusessio, luulen, että postipoika toi silloin meidän postin. Haukku ei siis missään nimessä ollut kiihkeää tai hermostunutta, vaan lähinnä hau hau hetken aikaa.

Eli Anitalla on kaikki hyvin, huomenna mennään käymään eläinlääkärillä, kun se on nyt aika lailla rapsutellut oikeaa korvaansa. Katsotaan sitten, mitä elkku sanoo!

Kuvia, olkaa hyvä!

Kyllä mahtuu!

Oppitunti: Pummaaminen

Uusi aluevaltaus, sohva!

Äärettömän tylsä lehti...

Kerrostalokyttä!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Uteliaisuus voittaa

Myöhään lauantai-iltana Anita alkoi piippaamaan aika tavalla eteisessä. Ensin en reagoinut siihen laisinkaan, sitten tuli ajatus, josko sillä olisi hätä. Nousin sängystä ja kävin kysymässä asiaa. Anita ei vastannut vaan oli rauhallisen näköinen eteisessään. Menin takaisin sänkyyn, Anita seurasi perässäni! Anita tutki tarkkaan makkarin, tutustui huolella olohuoneeseen. Kävi köllähtämässä makkarin matolla ja siitä hetkestä lähtien on lähestulkoon viihtynyt muuallakin kuin eteisessä! Jes!
Nyt tiedän mikä Anitaa eteisessä pidätteli. Kissat. Nuo ilkeät riiviöt jotka sitä tuijottelivat... Anita pelkää kissoja. Toinen kissoistani on aika ilkeä ja ilmeisesti myös pelkää Anitaa kuollakseen, sillä yrittää hyökkiä sen päälle. Eli oikeassa Anita oli kun oli ääreisvarovainen! Nyt sitten vaan tarkkana näiden kahden kanssa, huoh.
Kyllä Anita silti vielä viihtyy eteisessä, se on sille ilmeisesti turvapaikka kun alkaa liikaa jännittämään. Mutta päänavaus on tehty.

Iltaisin Anitaa jännittää ulkoilu, kun on pimeää ja se näkee tummia hahmoja. Niille pitää haukahdella. Anita kuitenkin rauhoittuu nopeasti. Samoin sen pitää haukkua muille koirille, muttei tee millään lailla hyökkääviä liikkeitä. Pitää vielä tutkailla, mistä moinen johtuu, epävarmuutta vai haluaako tutustumaan. Muttei siis ole millään lailla agressiivinen.

Anita taitaa tykätä autoilusta! Nyt sitä ei tosiaankaan tarvitse kyytiin houkutella, se hyppää autoon ennenkuin takaluukku on edes kokonaan auki! Hetken se aina katselee ympärilleen ja köllähtää sitten makoilemaan matkan ajaksi, hieno likka!

Muuten täällä elämä jatkuu 4 koiran ja kahden kissan kanssa tavallista arkea. Maanantaina hoitomammalta loppuu loma ja alkaa arki. Koirat ovat keskenään täällä siis kokonaisen työpäivän ajan. Ollaan toki harjoiteltu Anitan kanssa yksin jäämistä eikä sillä näyttäisi sen kanssa olevan ongelmia. Laitan kuitenkin nauhoituksen rullaamaan aamusta ja kuuntelen tallenteen kun tulen töistä, siitä sitten selviää, millaisia ääniä täältä päivän aikana kuuluu! *peukut!*

Palataan taas, pari kuvaa mukaan :))

Mamman makkarissa

Oman pikkupihan vahtikoira


Pihavahti :))
En tiedä mitä tällä luulla pitää tehdä...

torstai 11. syyskuuta 2014

Anita ja Edna!!

Tänään olikin hieman tavallisuudesta poikkeava päivä!

Aamupäivällä lähdimme Anitan kanssa herkkukauppaan hakemaan ruokaa ja tietenkin puruluita. Anitapas hyppäsikin ihan itse auton takakonttiin ja oli koko matkan tosi rauhallisesti pötkötellen!
Kotona kun annoin puruluun, eihän tuo reesu siitä mitään ymmärtänyt, ihmetteli vain, mikäs patukka
se tuossa on.. ja mitähän sille pitäisi tehdä!  :))

Iltapäivällä tulikin sitten Anitan tarha-ajan paras kaveri Edna kylään!! Perhe ajoi pitkän matkan tavatakseen Anitan!
Eivät tytöt toisiaan muistaneet, mutta olihan se kiva ajatus, että tytöt tapaavat täällä Suomessa, kun molemmat on päässeet pois tarhalta!

Kuvatuksia tältä päivältä!
Mikä tuo on...?

Anita on niin kaunis ja  ylväs!

Anita ja Edna

Tytöt nuuhkivat yhdessä

Edna, niin järjettömän kaunis otus!!

Anita ja Edna, ihanat tytöt

Anita ja osa Ednan jengiä :)))

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pikapäivitys

Anitalla sujuu hyvin. Tyttö on edelleen eteisessä, mutta uteliaisuus meinaa ihan väkisin voittaa, ja käy kurkkimassa olkkarin puolelle useammin! Kyllä se sieltä tulee, antaa likalle vaan aikaa.
Tänään oikein syvennyin Anitan maailmaan. Kaikki on muuttunut vuorokaudessa. Tuttu ja turvallinen koti, tarha, on pois, kaikki ne ihanat vanhat tutut koirat, joiden kanssa sai painia, on pois. Nyt se on aivan uudessa ympäristössä, jossa ruohokin on sille uutta... Autot, ihmiset, remmi, seinät, TV, äänet... kaikki. Ei ole ihme, että tyttö joutuu kelaamaan elämäänsä eikä se käy hetkessä! Antaa siis Anitan selvitellä ajatuksiaan ihan rauhassa eteisen puolella. Kyllä se sieltä tulee :))

Joopas, pikaisesti ihan. Anitan kanssa tänään autoilemassa. Hieman minua jännitti lähteä sen kanssa kahdestaan liikenteeseen. Suunniteltu kyläreissu kestää n. 7 minuuttia autolla, joten uskalsin. Ensin tutustuttiin autoon ihan vaan olemalla siinä vieressä, sitten avasin takakontin, se hieman ihmetytti Anitaa. Sitten tutkailtiin takaluukkua, taputtelin patjaa siellä ja Anita nostikin etutassunsa konttiin joten autoin hieman perästä tuuppaamalla :)) Siellä se oli. Tutki paikkaa ja nuuski. Takakontti kiinni, ei se siitä välittänyt, että luukku kolahti. Menin itse autoon ja käynnistin, kuunneltiin sitäkin hetki ja peruuttamaan. Ja liikkeelle. Anita hetken seisoi ja istui katselemassa ja köllähti pehmeälle patjalle makoilemaan. On se kyllä aika teräsmimmi! Mikähän sitä sitten hetkauttaa oikein??!

Ja eilen Anitasta kuoriutui pallohullu koira! Ou jee, sen ilmekin muuttuu ihan kakaraksi, kun pallo otetaan esiin. Nythän me ei olla vielä käyty koirapuistossa, mutta kunhan sinne mennään, niin varmasti otetaan pallo mukaan!!

Tässäpäs tämä, olen luvannut itselleni räpsiä kuvia huomenna, jos vaan ilma sen sallii. Tässä kuitenkin suloisen pallohullun yksi kuva, olkaa hyvä!

Pallo, pallo, pallo...!!!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Anita on Suomessa!

No niin, nyt hurautetaan blogi käyntiin oikein toden teolla!

Anita saapui eilen, 8.9. Suomeen. Jo Alicanten kentällä huomasin, että tytöllä hermot on terästä. Ei ollut millänsäkään kaikesta hälinästä ja touhusta, olla möllötti vaan :)) Ja kun miettii, niin eihän tyttönen ole elämässään nähnyt yhtään mitään, ollut pelkästään tarhalla! Ei ole nähnyt ihmisvilinää, matkalaukkujen raahaajia, meteliä...
No, saavuttiin Suomeen ja sama ilmiö Helsingin kentällä, ei ollut tyttö millänsäkään! Käsittämätön tapaus. Kujettiin kentältä parkkipaikalle, läpi automaattiovien, ritilöiden, hissiin ja autoon. Ja likka vaan kulki. Autossa otti hyvän asennon ja huokaisi.
Tulimme kotiin ja aloitettiin tutustuminen omiin koiriin. Ensin ulos tuli Donna, jolle Anitan piti haukkua kumealla ja komealla äänellä. Jutusteltiin siinä hetki ja tytöt olivat nätisti vierekkäin. Sitten haettiin Hani, jolle Anita ei enää haukkunut, kait se ajatteli, että tämä on loppumaton jono koiria... Ei kannata. Hani tapansa mukaan vain vilkaisi Anitaa, ei vois nääs vähempää kiinnostaa..! Anitakaan ei kiinnittänyt juurikaan huomiota Hanskiin. Lopuksi haettiin Elvis jota Anita sitten pelkäsi. Mutta se ei ole bulldoggin maailmassa mitään uutta, muut eivät oikein tiedä mikä pää puree. Ja sitten yhteislenkille joka sujui kuin vettä vaan, tosin oli meitä 3 taluttajaakin.
Sisälle kun tultiin, Anita otti pojan huoneen omakseen, se on lähinnä eteistä. Oli siellä tunnin, tuli varovasti tutustumaan muuhun huusholliin, meni takaisin. Kissat on Anitan mielestä jotain ihan kummallista. Ja kissoja kiinnosti uusi tulokas, ne kävi kurkkimassa useasti. Ja saivat Anitan murisemaan.

Likka joutui suihkuun illan aikana, ei se oikein arvostanut tapahtumaa, mutta antoi silti nätisti pestä pahimmat pölyt itsestään.
Anita on nyt ottanut itselleen eteisen ja kylppärin. Saa olla rauhassa niin kauan kun tarvitsee. Tulee se sieltä jonain päivänä tänne meidän muiden joukkoon :))

Ruoka on maistunut ja tyttöhän on tietenkin myös sisäsiisti!
Kulkee toistaiseksi remmissä kuin unelma. Oli varmasti hiukan huvittavan näköistä, kun aamusella lähdin 4 koiran kanssa kävelylle... Näki, että herätimme hilpeyttä, noh, nauratti mua itseänikin, hullu koiranainen...! Hienosti kokoonpano toimi, Hanski oli kiinnitettynä juoksuvyöhön ja se hiihteli perässä Hanimaiseen tapaansa. Onneksi ei tullut muita koiria vastaan, Donna saa aina sellaisen räpärin siinä vaiheessa, että olisi ehkä Anitakin voinut hairahtua mukaan. Ja se likka on vahva kuin härkä, olisi vienyt mua kuin märkää rättiä halutessaan.

Tähän mennessä Anitasta ei ole kuin hyvää sanottavaa.
On sisäsiisti, kulkee remmissä kauniisti, hyvät hermot, kiltti, hiljainen, osaa jo kotiin, eli on kartalla, ei hämmästele tai pelkää näköjään mitään (bussit, autot, fillarit, rullaajat...) kaunis ja suloinen... Tästä joku kyllä saa itselleen todellisen aarteen!

Laitan muutaman kuvan, näitä tulee taas lisää kunhan tilanne tasoittuu!

Alicanten kentällä, valmiina seikkailuun! Anita ja Nikita

Hki-Vantaan kentällä, vasta saapuneena

Anitan mestat, eteinen ja kylppäri :)

Suihkunraikkaana, ilme hieman pöllämystynyt!