keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Lähtöruudussa ollaan

Edelleen lähtöruudussa. En ole vielä kokeillut, kuinka kauan Hani pystyy olemaan yksin.
Se on valppaana joka ikinen aamu kun teen lähtöä töihin, ja tulee eteiseen. Se on sen merkki, ettei likka ole valmis jäämään kotiin yhtään. Kun muistelee aiempia aikoja, Hanihan ilmaisi kykynsä olla  yksin kotona juurikin sillä, ettei sitä kiinnostanut lähtöni laisinkaan. Annetaan siis tytölle vielä aikaa, ettei se ala panikoimaan. Huoh.

Ja koska mitään uutta kerrottavaa ei oikein ole, niin muutama kuva Hanista ja sen omituisista jutuista... :D

Rouva Yläleuka

Jep, rankan työpäivän jälkeen ei jaksa seisaaltaan syödä? Juo muuten duunissakin vetensä makuulteen... Laiska vai fiksu?

Ou Jee..!

Kinttukoira

torstai 16. toukokuuta 2013

Muutama kuva ja juoksuvideo

Mitään uutta ei ole kerrottavana.
Hani on kulkenut mukanani töissä ja on todella tylsistynyt oloonsa siellä. No ihmekös tuo, onhan sen duunipatja paljon kehnompi kuin sohva tai mun sänky! Mutta itsepähän on nukkumapaikkansa valinnut ;)

Duunimatka taittuu mennessä jo vartissa, takaisin kotiin menee 20 minuuttia, kun silloin täytyy haistella päivän hajut tosi tarkasti.

Kävimme sunnuntaina kokeilemassa jälleen koirapuistoilua Hanin kanssa. Ei se vieläkään hiffaa mitä siellä pitäisi tehdä! Kulkea jolkottaa perässä hymyillen, nuuskuttaa jonkun verran itsekseen. Yhden hepulin Hani siellä sai, videokuvaaja ei ihan kerennyt virittämään kameraa kuntoon joten saatiin vain 10 sek pätkä purkkiin. Juosta se kyllä siis osaa.
Täytyy tehdä jonkunmoiset vinttaritreffit, jos Hani sitten näkisi kuinka kivaa se on päästellä menemään tuhatta ja sataa. Kyllä suunnitelmissa on mennä uudelleen samaiseen koirapuistoon joko la tai su. Tulee paikka tutuksi, niin ei tarvitse jännittää.

Mutta tässä muutamia kuvatuksia ja se todella lyhyt videopätkä... :))
VIDEO (älä varaa hyvää istuma-asentoa tai popcornia viereesi...)

Tää EI voi olla hyvä asento!

Jolkottelua puistossa

Kevätjuhlaliikkeistä huolimatta Hani ei juokse...

...vaan tahtoo olla lähellä halittavana

Shake before run! Ja sitten se juoksi!

Hani ja Irina, lähekkäin

tiistai 7. toukokuuta 2013

"Palaa takaisin lähtöruutuun"


Ihan pikainen päivitys muuttorumban keskeltä.
Hani palasi muuton myötä takaisin lähtöruutuun yksinolemisensa kanssa...

Muutimme wappua edeltävänä lauantaina, seuraavan viikon olin lomalla laittelemassa kotia kuntoon. Hani vaikutti olevan ihan rentona, söi, ulkoili ja jopa leikkikin. Lomaviikon torstaina kävin viemässä roskat ja koirat jäi kotiin, laitoin nauhoituksen päälle. Se kertoi, että 3 minuutin yksin olemisen jälkeen alkoi kiihkeä piippaaminen joka olisi tuotapikaa yltynyt mahdollisesti haukkumiseksi. Olin roskamatkalla vain 5 minuuttia... huoh. Oli kuin joku olisi läsäyttänyt märällä rätillä kasvoihin!

Tiesinhän, että takapakkia muuton myötä tulisi, mutta että ihan noin paljon! Eikä siinä vielä kaikki, paineita nostatti tuleva maanantai jolloin joutuisin ottamaan Hanin töihin heti aamusta, uusi pomo aloittaisi juurikin maanantaina työnsä... ei minkäänlaista kuvaa millainen tyyppi olisi, inhoaisiko se koiria, olisiko hyperallerginen vai eikö koira vaan yksinkertaisesti sopisi hänen mielestään toimistohommiin... Apua!
Näillä visioilla sitten maanantaina lompsittiin Hanin kanssa duuniin. Matka töihin taittui kävellen, hitaasti mutta varmasti, kaikki oli taas uutta Hanille joten koira oli liikkeissään tahmainen ja "perässä vedettävä".

Työpäivä sujui tietenkin hyvin, sillä siellähän ei tapahdu mitään uutta :) Paitsi nyt se pomo. Joka tuumasi Hanin nähdessään, että oli vastikään lukenut jutun lehdestä, jossa sanottiin, että koira työpaikalla on terapeutti ja niitä pitäisi käyttää enemmänkin, jes! Hyvältä vaikuttaa siis pomon osalta.

Suunnitelma...? hmmmm. Ei ole. Kuluvan viikon Hani saa tulla töihin heti aamusta, näin kuluu myös aikaa jota Hani tarvitsee tajutakseen, että uusi asuntomme on se paikka jonne aina palaamme. Koti. Viikonloppuna kokeillaan kuinka kauan se pystyy olemaan yksin, ja siitä sitten jatketaan samaan malliin kuin tähänkin saakka. Toivottavasti ei kuitenkaan mene puolta vuotta enää...

Auts, kirpaisee, kun ajattelen, että lähelle 5 tuntia päästiin yksinolemisessa ja nyt ollaan takaisin 5 minuutissa... Muttan minkäs teet?! Tästä siis jatketaan reippain mielin eteenpäin :)

Muutama kuvatuskin uusilta kulmilta

Sivuprofiili, eikö olekin kaunis!!

Uudet maisemat


Missä laatikko, siellä kissat... Irina ja Elli ihan tohkuna muuttopuuhissa mukana!