perjantai 19. huhtikuuta 2013

Neljä neljä viis

Jaahas, laiska bloggaaja ilmoittautuu tauon jälkeen!!

Ihan pelkästään hyvää kerrottavaa, Hani on edistynyt taas valtavasti!

Kuten otsikostakin varmasti jo huomasit (!!) Hanin yksin olemisen aika senkun pitenee, nyt se on ollut jo muutaman viikon peräti 4 tuntia ja 45 minuuttia ihan hipisen hiljaa kotosalla. Ovelle tulee täysin kyllästyneen näköinen galgotin kysymään "onks pakko jos ei haluu?" kun tulen sitä töihin sinnikkäästi hakemaan :) Mutta kyllä on, olen niin huolissani siitä, ettei tulisi takapakkia. Lähellähän tavoite jo on, melkein käsin kosketeltavissa, vain parin askeleen päässä!

Tyttäreni minulle sanoi päivänä eräänä; äiti, oletko ihan varma, ettei sinulla ole eroahdistus?
Nauroin, tietenkin, mutta asiaa mietittyäni, hymy hyytyi. Pakko tunnustaa, että kyllä, minulla on eroahdistuksen poikainen. Hani on kuulunut työelämääni nyt reilusti yli 6 kuukautta. Pian mun olisi pärjättävä työpaikalla ilman sitä?!! A-pu-va, voiko ihmiset syödä Clomicalmia?!! No, leikki leikkinä, vaan totta toinen puoli kuitenkin. Onhan se niinkin, että rutiineista luopuminen on vaikeaa. Mutta ehkä mä sitten toivun myös :)

Hani on myös alkanut "kranttuilemaan" ruoan kanssa, ei aina jaksa syödä, tai sitten keräilee herkut ensin ja väkisin syö muunkin evään kiposta pois. Painoa tytöllä on lähemmäs 26 kiloa, sanoin aiemmin, kun Hani painoi 23-24kg, että muutama kilo lisää, nyt sanon edelleen samaa. Mihin tuo tyttö sen painon jakaa kun ei se meinaa näkyä kehossa?! Hassua, mutta kroppatuntumalla mennään, ei me vaakaan tuijoteta (näin tekee myös bloggaaja itse :D ).

Takkia Hani ei enää tarvitse säännöllisesti, riippuu tietenkin ilmoista. Hepuleita alkaa tulla ulkona useammin ja kestää kauemmin, tytöllä alkaa olla juoksemisen tarvetta. Puput sotkee Hanin ajatuksia, se on kyllä erittäin metsästävä koira... en tiedä uskaltaako sitä koskaan pitää vapaana aitaamattomalla alueella...

Jännittäviä aikoja elelemme kaikkiaan, viikon päästä olisi Hanilla "näytön paikka" sillä revohkamme muuttaa. Clomicalmit on lopetettu hiljalleen jokin aika sitten, ostin apteekista täsmälääkityksen eli Calmexia muuttopäivää varten ja ehkä muutaman päivän yli, riippuu miten koville muutto Hanille ottaa. Harjoitellaan sitten yksin olemista uudessa kodissa viikon verran muuton jälkeen, olen lomalla ja toivon, että Hanin hermorakenteella muuttokin sujuu hyvin. Tyttöhän on sujahtanut paikkaan kuin paikkaan lungisti, hiukan jännittäen mutta uteliaana, kuten esimerkiksi juniorini rippijuhlissa. Se vain on niin hämmästyttävän hieno tyttö...!

Tällainen pitempi mietelmä tällä kertaa, kuvia oheen, ja pari lyhyttä Hani leikkii -videota.
Bloggaaja palaa astialle joskus muuton jälkeen ja wappu jää siihen väliin, toivottelen siis kaikille Railakasta Wappua!!

Rippijuhlissa, jännää mutta kivaa!


Kyllä tähän mahtuu, missä Hanin pitkät koivet oikein on??

Täällä koivet oikosenaan, ruokalevolla...!

Ensimmäinen kerta meren jäällä, luuli kaukana hiihtäviä visiin riistaksi... Niin tohkeissaan katseli korvat tötteröllä!

Donna, Irina ja Hani, tämä kolmikko on todella usein kiskomassa sikeitä yhdessä. Irina yleensä aina välissä, hassut tytöt!

HANI LEIKKII

HANI LEIKKII TAAS :)