maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuvia

No niin, nyt olis tarjolla jonkunmoista kuvamateriaalia Ronja-rinsessasta :)
Kivasti likka on alkanut etsimään leluja joilla voi leikkiä. Tein hälle ikioman sukkapallon joka tuntuu olevan mieleinen. Samoin tennispallo ja pehmolelut.

Olen tutkaillut mikä olisi Ronjan turkin väri... kermatoffee? Hienosti se väri kuitenkin lainehtii luonnonvalkoisen sävyihin. Turkki on muuten aika ohutta, sitä on jouduttu leikkelemään ilmeisesti huonon kunnon ja takkujen vuoksi. Häntä ja villapöksyt sensijaan on aika näyttävät :)
No, muita juttuja myöhemmin, tässä näitä kuvia olisi!

Tutustutaan Elliin ihan rauhassa

Aika veitikka :)

Kaunis profiili

Pusutteluvalmiudessa?

Vielä se nalle hymyilee... :)

Hopo ja Ronja ja Sukkapallo

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Eka päivä

Ronjan ensimmäinen päivä Suomessa lähenee loppuaan. Hienosti likka on pärjännyt!!

Sisäsiisti se taitaa olla, yöllä oli tullut pikkuvahingot sisälle, mutta ymmärtäähän sen.
Kissat ovat saaneet olla rauhassa, Ronja antaa myös Donnan  ja Hopon olla rauhassa. Nyt on niin kuuma, ettei Hopokaan intoudu leikkeihin :) 
Ruoka on maistunut likalle, ei hotki ja säännöstelee kuinka paljon masuun mahtuu, metsä on ilmeisesti hiukan outo elementti varsinkin kun siellä on nyt ollut märkää ja mutaista. Hienosti se on osannut rauhoittua pötköttelemään, vaikka muuten tuntuu olevan vielä aikamoinen stressi päällä joka purkautuu Duracell-ilmiönä.
Kova likkahan se on pussaamaan, syliin hyppää ihan tuost noin vain, lupia kyselemättä :D

Kameran ollessa lomalla Jenkkilässä, tyytyminen on huonolaatuiseen kännykuvamateriaaliin, nuo parempilaatuiset kuvat kentältä on lähettänyt Krista Rutanen (Tulon kotihoitaja)
Eli tässä tosi kehnoja ja tosi hyviä kuvia katseltavaksenne

Lentokentällä

Kentällä, sylissä tietenkin! :)

Suihkun jälkeen

Saa rapsuttaa putipuhdasta masua!

Söpistelyä..

Söpistelympää :D

Suihkunraikas!!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Yöllä...

Toiset lähtevät bilettämään lauantai-iltana, minä lähden Helsinki-Vantaan lentokentälle :)) !!
Yöllä saapuu kotihoidokit, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Pitää leikata kissojen kynsiä, varmuuden vuoksi... Ronjan pitäisi tulla kissojen kanssa toimeen, vaan mistäs sitä tietää kun on stressi pahimmoillaan.
Tässä muutama kuva Ronjasta, olkaa hyvä!

Smile!!

Kaunis, vai mitä??

Pikkuinen :))

torstai 26. heinäkuuta 2012

Odotellaan :))

Pian on taas aika alkaa päivittämään blogia, sillä muutaman päivän kuluttua saapuu uusi kotihoitokoira, aika kiva juttu!
Lauantain-sunnuntain välisenä yönä Costa Blancan rescuekoirat ry:n kotihotopaikkoihin saapuu 4 uutta kotiaetsivää koiruutta. Jos kaikki siis menee suunnitelmien mukaan. Joskus on käynyt niinkin, että koira on sairastunut juuri ennen lähtöä, eikä voi siis matkustaa. Pidämme peukkuja!

Matkaamaan lähtevät pikkaraiset sisarukset Tula ja Tulo jotka oli hylätty baarin eteen...
Heidän lisäkseen tulee Pepe-poika, jonka edelliset omistajat olivat "perinteisesti" vieneet autolla riittävän pitkälle kotoaan ja jättäneet oman onnensa nojaan. Pikku-Pepe oli juossut hetken perässä ja itkenyt kovasti, onneksi joku paikallinen oli nähnyt mitä tapahtui ja toimitti Pepen tarhalle.
Pikku-Ronja, joka on tulossa minulle hoitoon, oli löytynyt kadulta ja toimitettu tarhalle. Ronjan omistaja oli käynyt tarhalla koiraansa kysymässä, mutta tarhan henkilökunta ei voinut Ronjaa hänelle luovuttaa, sillä omistaja oli käyttäytynyt erittäin agressiivisesti, ilmeisesti oli huumaavien aineiden vaikutuksessa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Jackin kuulumisia

Ei ole viikkoakaa vierähtänyt Jackin muutosta omaan kotiinsa.
Ikävä on hoitomammalla helpottanut hieman, kiitos uuden kodin aktiivisesta yhteydenpidosta sekä Jakkisen uskomattoman hienosta sopeutumisesta uuteen tilanteeseen! On se mahtava otus...! <3
Laitan Jackin kirjeen hoitomammalleen teille kaikille luettavaksi, olen edelleen äärettömän onnellinen pojan puolesta, niin mahtavan kodin se sai :))

Wuf!

Terveisiä täältä uudesta kodista, tääl on ollu ihan kivaa, vaikka aluksi jänskätti aika paljon, kun kaikki hajutkin oli ihan outoja! Tääl on muuten kaks kissaaki niinku meilläki oli. Toinen on ihan jees mut toi toinen on sellanen äkäpussi… Se pisti mua tassulla kun se luuli et vien sen heinät mut enhän mä niitä olis vienyt, mä saan tarpeeksi heinää ulkonakin. Tänään mä sit istuin ihan rauhassa ihmettelemässä maailman menoo, kun se yhtäkkiä tarras käpälällä kiinni mun häntään! Vähänkö mää säikähin! Mää vaihoin äkkiä maisemaa ja tuumasin että mun häntää et kyllä vie. On me haisteltu nenätystenkin, mut mää pysyn varaksi vähän kauempana siitä kummiski. Se meinas omia mun luunkin vaikka se ei ite edes tykkää luista. Aattele! Arvaamattomia nuo naiset… 

Tääl saa paljon herkkuja ja jos menee istumaan sen kaapin eteen mistä tulee ruokaa niin saa aika usein nakkia! Mä istun siinä aika usein... Kantsii tosiaan olla paikalla kun toi uus mamma keittää aamukahvia, sillon se antaa juustosta sellasen koiraveron, joka tietty tulee mulle lyhentämättömänä. Slurps. Eilen mää sain myös suuren suuren LUUN! Uus mamma otti siitä kuviakin, kun mä niin tykkäsin siitä. Se oli aika tosi herkullinen luu.  

Uus mamma puhuu sellasesta lomarytmistä. Se tarkottaa sellasta et herätään aamulla lenkille ja syödään aamupala ja sellasta. Sit me eilenki nukuttiin yhessä päikkärit tuolla makkarin sängyllä ja mentiin pitkälle lenkille vasta yöllä. Aattele, keskellä yötä! Mut mää tykkään kyllä ulkoilla yölläkin, ei oo niin kuumakaan. 

 Me mentiin yöllä ekaa kertaa sinne isoon metsään. Siellä oli ihan huippua! Kuulu vaikka millasten elukoiden ääniä ja mä löysin ison kasan sellasia papanoita. Mä vähän maistoin niitä mut ei ne ollu kovin hyviä…. Uus mamma sano et siitä on menny hirvi. Mua vähän jänskätti ne hajut niin pistin varaksi niskavillat pystyyn et jos se sellanen hirvi tulee vastaan niin säikytän sen isona poikana pois, mut ei se onneks tullu. Mä menin sit vähän matkaa uuden mamman perässä mut melkeen koko ajan nenä halus mennä ekana ja mä menin uuden mamman kans perässä.
Nenä meni välillä aika kovaa kyytiä niitten hajujen perässä… Häntäkin ilahtu siitä mettäreissusta niin paljon et se oli tyytyväisenä kippuralla koko reissun!
Siellä oli myös ihan hyvä salaattipöytä, vaikka ehkä vähän vaatimattomampi mitä siinä uuden kodin lähellä on. Mut en mä valittanu. Tiedäthän sä mut, mä oon tällänen herrasmies tilanteessa ku tilanteessa.

Siel oli sit juotavaakin. Mä värjäsin samalla jalat ruskeeksi noin niinku vaihtelun vuoksi. Se uus mamma vaan sano et ruskeet jalat ja ilonen mieli! Se oli aikalailla oikeessa. Brunettina oli hauskempaa!

Siel mettässä oli sellanen peltokin. Sielläki oli ihan kivvaa! Mä nuuskin tarkasti niitä ruohonkorsia siellä. Uus mamma sano et saan mä sit joskus juosta siellä vapaanakin, kun oon eka vähän kotiutunu. Mulla oli niin hauskaa et olisin halunnu juosta heti ja mä tein taas niitä kenguruloikkia mut uus mamma pisti pelin poikki, kun mulla ei ollu ees valjaita. Se meinas et menee niskat jos silleen riehuu. Aika tylsä juttu. Se sano et se laittaa mut ens kerralla sellaseen pitkään juoksutusliinaan kiinni että saan vähän spurttailla. Saas nähä et mikä se sellanen juoksutusliina on…

Kotiovella se uus mamma sit sano, että noin ruskeilla jaloilla ei oo asiaa sänkyyn. Mää sit kävelin nöyränä poikana perässä pesulle ja annoin sen suihkuttaa mun jalat, mut sit se hokas et se oli unohtanut ostaa mulle omaa pesuainetta… Kaiken muun se on kyl ihan kiitettävästi laittanut valmiiks. Se sit kaivo esiin sellasen pullon, jossa oli kissan kuva. Mä vähän nikottelin et hei ei kai nyt oikeesti kissanpesuainetta…? Mut se vaan tuumas et käy sekin ihan hyvin. Mä sit sanoin et ok, tän kerran saat sillä pestä ja niin se sit pesi mut sillä kissanpesuaineella. Vähän nolo juttu kyllä… Sit ku mulla oli taas valkoset jalat niin mä pääsin makkariin. Se uus mamma oli kuivannut mun turkin ehkä vähän huolimattomasti niin mä sit hoidon sen homman loppuun. Mä kuivasin itteni loppuun omatoimisena poikana. Ja arvaappa mihin? No niihin lakanoihin tietty. Turkki kuivu tosi nopeesti kun mä pyörin siellä sängyssä! Se uus mamma vaan nauro mulle mut ei siinä mun mielestä ollu mitään hauskaa. Ihan järkiratkasu ja hyvä tuli.  










Mua rupes sit väsyttään aika paljon sen lenkin jälkeen ja mä taisin vähän kuorsatakin. Lattialla on sopivan viileetä mulle, kun tänään oli niin kuuma päiväkin. Sänky sopii mun mielestä paremmin just luun syöntiin tai siihen kuivaamisen tai sit lyhyisiin päiväuniin. 

Et tämmöstä täällä on. Välillä mulla tulee teitä vähän ikävä ja sit mä nukun pää siinä tyynyliinalla, missä on tuttuja tuoksuja niin se koti-ikävä helpottaa. Tääl on sit vähän pelottava Sami-heppukin, se on sellanen mies. Jos uus mamma on kotona niin sit mä uskallan hakee siltäkin herkkuja mut jos se ei oo siinä lähellä niin en mä sitten ota. Mää vähän mietin vielä et alkaisinko mää sen kaveriksi, mut kyllä mää taidan alkaa... Se lupas et sekin vois joskus leikkii mun kans palloilla, kun mä eilen leikin niillä ihan yksin. Ehkä kaksin olis kuiteski kivempi leikkiä, kun ei noi kissat ala mun kans millekään...  Katotaan nyt vielä kuitenki. Mä lähen nyt tsekkaan uudet tilukset, mut mä laitan taas pian postia et miten täällä menee. Terkkuja ja lipaisuja kaikille! 





 Terveisin,
Jakkis Oulun poika

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Aika luopua...

Tunteiden myrskyssä on viimeisin viikko mennyt. Olen iloinnut Jackin kodin saamisesta mutta samalla käsitellyt luopumisen suurta tuskaa. Ja nyt se on edessä. Jack muuttaa omaan kotiinsa huomenna, 3.7. alkuillasta.

 Siitä on siis 2 päivää vajaa puoli vuotta, kun Jakkinen muutti meidän kotiimme, hioutui laumaamme ja sulatti sydämemme. Hymypoikamme Jack.

Voin vain täydestä sydämestäni onnitella Jackin uutta perhettä, he saavat hiomattoman timantin haltuunsa. Onnittelen myös vilpittömästi Jackia, sillä tiedän uuden perheen rakastavan sitä yhtä paljon kuin me Jackia rakastamme. <3

Uskon, että Jackilla on loistava tulevaisuus edessään :) Uskon, että se ilahduttaa ja yllättää uuden perheensä käymällä pentuvaiheen läpi, sillä sitä se on täällä kepposillaan jo aloitellutkin. Uusi perhe myös tietää, että pentuvaiheen jälkeen tulee aina murkkuikä... :D

Jakkisen uusin metku on ollut viime aikoina tyhjien wc-paperirullien hakeminen omatoimisesti. Juu, eihän siinä mitään, hakekoot vain, sehän on vaan mahtavaa, että uskaltaa, mutta kun tuo riiveli popsii koko rullan suurena herkkuna suihinsa ja nielaisee tyytyväisenä... :) Kuitua, sanoo Jack.

Muuten Jackin kanssa eläminen on ollut helppoa ja mutkatonta, ei mitään ihmeellistä aurinkomme alla. Juhannus oli ja meni, Jakkisen ensimmäinen.
Grillimestarin tarjoilema makkara maistui juhannusjuhlijalle oikein hyvin.

Laitan blogiin kuulumisia Jackista ja muutaman uuden kuvan kunhan poika on asettunut aloilleen uudessa kodissaan.

Hirmuisesti Onnea Jakki-makkaralle, Jakki-makupalalle, Jakki-kakkiselle uuteen kotiin!!!