Lyhyesti ja ytimekkäästi; Otto lähti sunnuntaina uuteen kotiinsa. Siellä on kavereina muutama villakoiruus ja emäntä vailla vertaansa :)
Minua harmittaa kun käsi on rajoittanut blogin kirjoittamista, olisi ollut niin paljon kivoja asioita Otosta kirjoitettavana, eikä yhtään ainutta "huonoa" asiaa!!
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Otto löysi näinkin pian uuden kodin.
Ikävähän sitä karvapalleroa tulee, täällä kotona kaikki tuntuu tylsältä ja rauhalliselta; kyllä Otto-poika pisti vipinää kaikkien kinttuihin!
Ihanaa ja rakkaudentäyteistä elämää Ottoselle!
maanantai 27. syyskuuta 2010
tiistai 21. syyskuuta 2010
Lisää kuvia :)
Hirmusti olis kaikkea kivaa kerrottavaa, mutta lasta ranteessa joudun vielä toppuuttelemaan sanaista arkkuani :(
Mutta kuvia sitten viihdykkeeksi tekstiä odotellessa!
Tässä tämänpäiväinen hepulituokio, Otto oli ihan tohkeissaan tästä kaikesta hurjasta riekkumisesta! Koko jengi paineli nukkumaan tuokion jälkeen, tasainen tuhina vain kuului...:)
Mutta kuvia sitten viihdykkeeksi tekstiä odotellessa!
Tässä tämänpäiväinen hepulituokio, Otto oli ihan tohkeissaan tästä kaikesta hurjasta riekkumisesta! Koko jengi paineli nukkumaan tuokion jälkeen, tasainen tuhina vain kuului...:)
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kuvia
Hieman allapäin tässä kaikenlaisten sattumusten johdosta, mutta Otolla menee kivasti ja se lienee pääasia??!! :) Lisätekstiä kunhan käteni paranee! Niin, sitä on pitänyt sanomani, ettei minun 12 vuotias ole ollut Otolle ongelma :)
Pitemmittä puheitta tuoreet kuvat ulkoa
Pitemmittä puheitta tuoreet kuvat ulkoa
perjantai 17. syyskuuta 2010
Harjoituksia
Toivon jatkossa ettei blogistani tehdä taistelutannerta, kiitos.
Eilinen päivä Oton kanssa sujui lähes samaan tyyliin kuin edellinenkin. Teimme yksinoloharjoituksia useamman kerran ja ne tuntuvan sujuvan oikeinkin hyvin. Hopo on Oton tukena harjoituksissa.
Bulldoggi ja kissat saavat vielä Oton tunteet kuohumaan kovastikin, kissat ovat tehneet oman ratkaisunsa ja siirtyneet saunaosastolle oleskelemaan. Hyvä niin.
Buddy on niin kiltti ja pitkäpinnainen ettei se edes tuhahda Oton kommenteille ja pikkuhiljaahan nuo minun aiemmatkin koirat Buddyn hyväksyivät ja ymmärsivät ettei turinat ole mitään murinaa vaan ihan kuorsaamista ja bulldogin hengittämistä. Ehkäpä Ottokin pian sen oivaltaa?
Olemme löytäneet nyt aika kivan rytmityksen, aamu- ja iltapäivä tallustellaan metsässä ja haistellaan siellä elämän hajuja, illalla pimeän tultua niin aikaisin, käyskentelemme tietä pitkin nuuskimassa muiden koirien kommentteja.
Siinä meillä on haastetta, onneksi naapurin Anna ja koiransa Kaunis Alma ovat jeesaamassa sillä 4 pörräävää koiraa on yhdelle ihmiselle aikamoinen haaste!! Anna, Alma ja Hopo kulkevat kimpassa, ja mulla on sitten Buddy, Donna sekä Otto. Alma eikä Hopo oikein osaa katukävelyn jaloja taitoja ja räyhnäävät kaikille ja kaikella. Ja nyt siis myös räyhäjengiin liittyi Otto. Wau, täytyy sanoa että olo on kuin kylähullulla konsanaan :)
Otto reipastelee ulkona, on niin intopinkeenä ettei taida etutassuja lenkeillä käyttää laisinkaan vaan kävelee tai pompsuttelee takajaloillaan! Ihana, sormet syyhyisi käydä opettamaan sille kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja kuten renkaan läpi hyppääminen, tanssiminen... :D !!
Mun mielestä kaikki on tähän mennessä mennyt tosi hienosti Otto-pojan kanssa, taidankin ottaa kameran mukaan tänään ulos, niin saa mahtavia ruska-Otto kuvia!!
Eilinen päivä Oton kanssa sujui lähes samaan tyyliin kuin edellinenkin. Teimme yksinoloharjoituksia useamman kerran ja ne tuntuvan sujuvan oikeinkin hyvin. Hopo on Oton tukena harjoituksissa.
Bulldoggi ja kissat saavat vielä Oton tunteet kuohumaan kovastikin, kissat ovat tehneet oman ratkaisunsa ja siirtyneet saunaosastolle oleskelemaan. Hyvä niin.
Buddy on niin kiltti ja pitkäpinnainen ettei se edes tuhahda Oton kommenteille ja pikkuhiljaahan nuo minun aiemmatkin koirat Buddyn hyväksyivät ja ymmärsivät ettei turinat ole mitään murinaa vaan ihan kuorsaamista ja bulldogin hengittämistä. Ehkäpä Ottokin pian sen oivaltaa?
Olemme löytäneet nyt aika kivan rytmityksen, aamu- ja iltapäivä tallustellaan metsässä ja haistellaan siellä elämän hajuja, illalla pimeän tultua niin aikaisin, käyskentelemme tietä pitkin nuuskimassa muiden koirien kommentteja.
Siinä meillä on haastetta, onneksi naapurin Anna ja koiransa Kaunis Alma ovat jeesaamassa sillä 4 pörräävää koiraa on yhdelle ihmiselle aikamoinen haaste!! Anna, Alma ja Hopo kulkevat kimpassa, ja mulla on sitten Buddy, Donna sekä Otto. Alma eikä Hopo oikein osaa katukävelyn jaloja taitoja ja räyhnäävät kaikille ja kaikella. Ja nyt siis myös räyhäjengiin liittyi Otto. Wau, täytyy sanoa että olo on kuin kylähullulla konsanaan :)
Otto reipastelee ulkona, on niin intopinkeenä ettei taida etutassuja lenkeillä käyttää laisinkaan vaan kävelee tai pompsuttelee takajaloillaan! Ihana, sormet syyhyisi käydä opettamaan sille kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja kuten renkaan läpi hyppääminen, tanssiminen... :D !!
Mun mielestä kaikki on tähän mennessä mennyt tosi hienosti Otto-pojan kanssa, taidankin ottaa kameran mukaan tänään ulos, niin saa mahtavia ruska-Otto kuvia!!
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Oton eka päivä
Oton ensimmäinen kokonainen päivä on onnellisesti pian pulkassa.
Aamulla vastassa oli iloinen villakoirapoika joka oli nukkunut hyvin. Ihan heti en ollut riittävän nopea, vaan pissat lirahti sisälle.
Lähdin urhoollisesti 4 koiran kanssa aamukävelylle metsään ja täytyy sanoa että Otolla menohalua riittää! Reipas ja utelias!!
Ruokakin maistui suht hyvin, tosin nappulat se suodatti sievästi kipon viereen ja söi jauhelihapuuron :)
Sitten alkoi kisujahti mutta aika helposti se uskoo kun kauniisti ja päättäväisesti kielsin sitä touhoamasta liikaa kisujen ympärillä. Onhan se villakoira - viisaaksi tunnettu.
Muuten päivä mennä luiskahti, otettiin koko jengin voimin päikkäritkin, ah!!
Illalla ennen nukkumaan menoa Hopo ja Otto vetäisivät oikein kunnon hulluhepulit ja Buddy olis tietty halunnut mukaan, ei Otto oikeastaan hanttiinkaan laittanut, mutta katsoin turvallisemmaksi ettei Buddy lähde pienten poikien leikkiin. Joten pienet sitten purkasivat loputkin energiat ja nyt näyttää olevan petivalmista tavaraa!
Aamulla vastassa oli iloinen villakoirapoika joka oli nukkunut hyvin. Ihan heti en ollut riittävän nopea, vaan pissat lirahti sisälle.
Lähdin urhoollisesti 4 koiran kanssa aamukävelylle metsään ja täytyy sanoa että Otolla menohalua riittää! Reipas ja utelias!!
Ruokakin maistui suht hyvin, tosin nappulat se suodatti sievästi kipon viereen ja söi jauhelihapuuron :)
Sitten alkoi kisujahti mutta aika helposti se uskoo kun kauniisti ja päättäväisesti kielsin sitä touhoamasta liikaa kisujen ympärillä. Onhan se villakoira - viisaaksi tunnettu.
Muuten päivä mennä luiskahti, otettiin koko jengin voimin päikkäritkin, ah!!
Illalla ennen nukkumaan menoa Hopo ja Otto vetäisivät oikein kunnon hulluhepulit ja Buddy olis tietty halunnut mukaan, ei Otto oikeastaan hanttiinkaan laittanut, mutta katsoin turvallisemmaksi ettei Buddy lähde pienten poikien leikkiin. Joten pienet sitten purkasivat loputkin energiat ja nyt näyttää olevan petivalmista tavaraa!
tiistai 14. syyskuuta 2010
OSTEON ELI OTTO-POIKA
Piti eilen jo käynnistää blogi jossa olisin jakanut tunnelmia uuden hoidokin tulosta.
Hyvin ristiriitaisin tuntein ja nopealla aikataulullahan poika saapui, mietin miten se tulee meillä toimeen kun täällä on kaikkea mistä se ns. ei tykkää; nuori pojankloppi, toisia uroksia, on kissaa ja kiirettä.
Hieman alustusta mistä se tuli ja miksi Otto nyt sitten meille muutti...
Otto on siis ollut vuoden suomessa ja on 2-3 vuotias musta kääpiövillis. Espanjan elämä sillä on ollut aika surkea, se löytyi pentutehtaasta monen muun kanssa. Liekö ensimmäisen vuotensa seissyt häkissa?
Otto sai kodin ja kaiken piti olla sen osalta hyvin. Mutta kävi ilmi, että Otto räyhää remmissä toisille koiruuksille eikä sulattanut perheen 13v poikaa vaan kävi sitä puremassa, ensin harvoin ja viimeaikoina ihan säännöllisesti. Miksi, sitähän me emme voi tietää. Nyt sitten perheeseen on tulossa koiranpentu ja perhe teki päätöksen että Oton on parempi olla muualla.
Perheessä pystyttiin olemaan Oton kanssa päivät kotona joten mahdollisesti tiedossa on myös eroahdistusta..
Näin.
Kävin siis vastaanottamassa paketin tänään Helsingin linja-autoasemalta.
Kotimatkalla autossa se oli tietenkin arka mutta erittäin uteliaasti tutki ikkunasta näkymiä. Kiipesi olkapäälleni että näkisi vieläkin paremmin :)
Reippaasti tellusteli parkkipaikaltamme ulko-ovelle, kuittasi puskat ja turautti vielä kakkosella perään, hieno poika kun ei se ole kuulemani mukaan sisäsiistiksi oppinut. Alku meni siis hienosti :)
No sitten tuli se totuuden hetki, kotiovi auki ja Otto sisään. Kyllä siinä oli pienelle turriaiselle kauhun hetket, tosin se ilmaisi heti viehkeällä äänellään ettei tarttis tulla tungeksimaan... Buddy sai suurimmat haukut ja heti hyvänä kakkosena kissat.
Tilanne rauhoittui nopeasti, sillä lapseni oli ohjeistettu ( ties monennenko kerran! ) olemaan huomioimatta Ottoa, joten heistä ei ollut Otolle stressiä.
Tätä kirjoittaessani Otto on ollut tässä kummajaisten huushollissa tunnin. Mielestäni se, että se makoilee melko rennon näköisenä eteisen portin vieressä ja omat koirani jossain täällä pitkin poikin lattioita, tarkoittaa sitä että tässä on vielä ehkä toivoa saada lauma toimimaan ja Otto rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi pieneksi sieväksi villakoiraksi!
Blogi siis jatkuu tämän uuden hoidokin myötä, kuviakin tulee kunhan tässä tutustellaan ensin!
Hyvin ristiriitaisin tuntein ja nopealla aikataulullahan poika saapui, mietin miten se tulee meillä toimeen kun täällä on kaikkea mistä se ns. ei tykkää; nuori pojankloppi, toisia uroksia, on kissaa ja kiirettä.
Hieman alustusta mistä se tuli ja miksi Otto nyt sitten meille muutti...
Otto on siis ollut vuoden suomessa ja on 2-3 vuotias musta kääpiövillis. Espanjan elämä sillä on ollut aika surkea, se löytyi pentutehtaasta monen muun kanssa. Liekö ensimmäisen vuotensa seissyt häkissa?
Otto sai kodin ja kaiken piti olla sen osalta hyvin. Mutta kävi ilmi, että Otto räyhää remmissä toisille koiruuksille eikä sulattanut perheen 13v poikaa vaan kävi sitä puremassa, ensin harvoin ja viimeaikoina ihan säännöllisesti. Miksi, sitähän me emme voi tietää. Nyt sitten perheeseen on tulossa koiranpentu ja perhe teki päätöksen että Oton on parempi olla muualla.
Perheessä pystyttiin olemaan Oton kanssa päivät kotona joten mahdollisesti tiedossa on myös eroahdistusta..
Näin.
Kävin siis vastaanottamassa paketin tänään Helsingin linja-autoasemalta.
Kotimatkalla autossa se oli tietenkin arka mutta erittäin uteliaasti tutki ikkunasta näkymiä. Kiipesi olkapäälleni että näkisi vieläkin paremmin :)
Reippaasti tellusteli parkkipaikaltamme ulko-ovelle, kuittasi puskat ja turautti vielä kakkosella perään, hieno poika kun ei se ole kuulemani mukaan sisäsiistiksi oppinut. Alku meni siis hienosti :)
No sitten tuli se totuuden hetki, kotiovi auki ja Otto sisään. Kyllä siinä oli pienelle turriaiselle kauhun hetket, tosin se ilmaisi heti viehkeällä äänellään ettei tarttis tulla tungeksimaan... Buddy sai suurimmat haukut ja heti hyvänä kakkosena kissat.
Tilanne rauhoittui nopeasti, sillä lapseni oli ohjeistettu ( ties monennenko kerran! ) olemaan huomioimatta Ottoa, joten heistä ei ollut Otolle stressiä.
Tätä kirjoittaessani Otto on ollut tässä kummajaisten huushollissa tunnin. Mielestäni se, että se makoilee melko rennon näköisenä eteisen portin vieressä ja omat koirani jossain täällä pitkin poikin lattioita, tarkoittaa sitä että tässä on vielä ehkä toivoa saada lauma toimimaan ja Otto rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi pieneksi sieväksi villakoiraksi!
Blogi siis jatkuu tämän uuden hoidokin myötä, kuviakin tulee kunhan tässä tutustellaan ensin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)